Neste Oil vihreämpi kuin Greenpeace

Kampin torilla on etenkin nyt kesäaikaan erittäin todennäköistä joutua feissarin, eli useimmiten erilaisia lahjoitussopimuksia kaupittelevan henkilön hyökkäyksen kohteeksi. Näin kävi myös minulle muutama päivä sitten.


Kohtaaminen

Huomaan jo kaukaa, että kyseinen feissarityttö on valinnut ihmisjoukosta juuri minut uhrikseen. Ehkä näytän keskimääräistä parempituloiselta. Tällä kertaa jokin sekunnin murto-osia kestävässä ajatteluketjussani menee kuitenkin eri tavalla kuin aiemmin ja päätän perinteisen "sori ei ehdi"-puolustuksen sijaan käyttää toista taktiikkaa. Hyökkäys on paras puolustus. Feissari toteuttaa missiotaan, mutta tällä kertaa myös minulla on missio. Annan tytön ottaa katsekontaktin ja lähestyn häntä itsevarman hymyn kanssa.

Feissari: Ehditkö vastaamaan pariin kysymykseen?
Minä: Tottakai.
Feissari: Ootko tyytyväinen ympäristön nykyiseen tilaan?
Minä: Itse asiassa kyllä, vaikka onhan maapallolla paljon haasteita.
Feissari: Tiesitkö, että Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä?
Minä: Aijaa...
Feissari: Teetkö mitään sen eteen?
Minä: Oon yks Neste Oilin omistajista ja oon juuri viime viikolla lisännyt omistustani entisestään.

Feissari on täysin sanaton ja ilme muuttuu hämmennyksen kautta raivonsekaiseen. Muutaman sekunnin kuluttua feissari saa taas koottua itsensä ja saarnaa hetken palmuöljystä.

Minä: Ootko kuullu Neste Oilin uusiutuvien polttoaineiden strategiasta, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä Neste pyrkii käyttämään biodieselin tuotannossa ainoastaan uusiutuvia raaka-aineita, jotka ei kilpaile ravinnon tuotannon kanssa?

Käymme vielä hetken vasta-argumenttisotaa ja itse olisin melkein valmis jatkamaan sitä kahvikuppien äärellä. Olisihan tässä taas yksi uusi henkilö käännytettävänä. Tosin feissari ilmeisesti arvioi rahallisen tuotto-odotusarvoni organisaatiolleen niin pieneksi, että näyttää jo luovuttavan pelin. Hän yrittää vielä viimeisen kerran myydä lahjoitussopimustaan "osakkeena". 10 euron kuukausilahjoitus ei arvioni mukaan kuitenkaan tuota minulle mitään ympäristöllistä, rahallista tai huonoa omatuntoa parantavaa hyötyä, joten hylkään tarjouksen.

Harmi kyllä kyseinen organisaatio ei ollut Greenpeace, vaan WWF, jota jonkun verran jopa arvostan. Pitääkin toivoa, että törmään seuraavaksi Greenpeacen feissariin. Siitä kohtaamisesta voi tulla vielä kiinnostavampi.


Todelliset ympäristönsuojelijat investoivat yrityksiin

Useimmat ympäristöjärjestöt tekevät monilla alueilla hyvää työtä, mutta suurin vika on, että ne etsivät ongelmiin ainoastaan syyllisiä - eivät ratkaisuja. Parhaimmat ratkaisut ympäristöongelmiinkin löytyvät yritysmaailmasta. Todellinen ympäristönsuojelija ei siis etsi syyllisiä, vaan investoi ympäristöä säästäviä ratkaisuja kehittäviin yrityksiin ja toimii aktiivisena omistajana. Toki apinapukuihin pukeutumalla ja bensapumppuihin itsensä köyttämällä saa pientä julkisuutta, mutta parantaako se oikeasti ympäristöä?

Itse kannan huolta ympäristöstä ja juuri se on yksi syy, miksi olen Nesteen omistaja. Tietenkään Neste Oilia ei voi sanoa vielä täysin vihreäksi, mutta yritys pyrkii pitkällä tähtäimellä kestävään kehitykseen. Siihen voin myös itse vaikuttaa omistajana. Toinen asia on, että jos Neste Oil ei jalostaisi öljyä, joku muu tekisi sen kuitenkin. Valitettavasti maailman hyvinvointi on vielä tällä hetkellä riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Neste Oil kuitenkin rahoittaa fossiilisten polttoaineiden tuotoilla ympäristöä säästävien teknologioiden kehitystyötä, jotta joskus tulevaisuudessa hyvinvointi voi jatkua puhtaan teknologian avulla. Kuulostaa siis mielestäni ympäristötietoisen henkilön sijoituskohteelta.

Neste Oil oli ainoastaan yksi esimerkki todellisen ympäristönsuojelijan sijoituskohteesta. Muita puhtaampaan ympäristöön tähtääviä yrityksiä on myös omalla harkintalistallani. Seurannassa ovat esimerkiksi uudessa strategiassaan vesitekniikkaan panostava Kemira ja uusiutuvia energiatekniikoita kehittävä norjalainen Hydro. Investoimalla tämän kaltaisiin yrityksiin, olet todellinen ympäristönsuojelija. Autat ihmiskuntaa luomaan ratkaisuja, etkä ainoastaan etsi syyllisiä.

Ympäristöjärjestöt ovat kieltämättä lahjoitusohjelmillaan kehittäneet erinomaisen tuotteen. Siitä heille hatunnosto. "Lahjoita meille 10 euroa kuukaudessa ja omatuntosi paranee." Erinomaista tuotteistamista! Olen varma, että tästä hyötyy koko kansakunta, koska jos omatunto ei paina, työntekokin onnistuu tehokkaammin.


Ilmainen vinkki Greenpeacelle ja kumppaneille

Ostakaa ihmisten kuukausilahjoituksilla esimerkiksi Neste Oilin osakkeita. Saatte lipun yhtiökokoukseen, jossa voitte omistajina olla oikeasti mukana luomassa puhtaampaa tulevaisuutta. Tosin puhtaampaa tulevaisuutta luodaan jo nyt ilman teidänkin apua. Sijoituksien avulla järjestönne alkaa lisäksi saamaan säännöllisiä osinkotuottoja ja voitte ehkä muutaman vuoden kuluttua luopua kokonaan alipalkatuista feissareistanne. Lopulta vaurastutte ehkä niin paljon, että voitte pitää "firman" kesäpävät vaikka Jamaicalla. Ei ilmeisesti aivan mahdoton idea, koska kävin tutustumassa Greenpeace Nordicin vuosikertomukseen ja järjestön taseesta löytyi peräti 50 euron arvosta osakkeita!


Ilmainen vinkki nykyisille kuukausisäästäjille

Kuukausilahjoituksella rahoitat propagandaorganisaatiota, joka ei edes yritä kehittää ongelmiin todellisia ratkaisuja. Vastineeksi saat hyvän omantunnon, joka sekin on tosin illuusio. Jatka rahavirran ylläpitämistä, mutta muuta kohdetta. Ympäristöjärjestön sijaan sijoita se 10 tai 20 euroa joka kuukausi esimerkiksi johonkin edellä mainituista yrityksistä. Olet oikeasti mukana luomassa puhtaampaa tulevaisuutta ja jos yritys menestyy, saat puhtaamman ympäristön lisäksi myös mahtavaa rahallista tuottoa ja taloutesi on turvattu. Nämä tuotot voit jälleen sijoittaa kestävän kehityksen kohteisiin, koska tulevaisuudessa haasteet eivät ainakaan vähene. Ilman meitä sijoittajia maapalloa ei ainakaan pelasteta!

PS. Minulla ei ole mitään feissareita vastaan. Eräs ystävänikin tekee sitä työkseen.

PPS. Pahoittelut kohtaamalleni feissarille, jos pilasin päiväsi. Itseäni tapaus tosin hymyilytti pitkään ja sain tästä hyvän kirjoitusaiheen, joten kiitos siitä!

Suomessa vain 26 000 miljonääriä

Kauppalehti uutisoi, että Suomessa on peräti 26 000 miljonääriä. Miten niin peräti? Luku on mielestäni aika pieni - alle 0,5 % Suomen koko väestöstä. Lisäksi edes kaikki näistä 26 000 miljonääristä eivät ole oikeita euromiljonäärejä. Tutkimuksessa valuuttana oli dollari, eli nykykurssilla miljonääriksi pääsi jo noin 640 000 euron varallisuudella. Hyvää tutkimuksessa tosin oli se, että varallisuudeksi ei laskettu kiinteistöomaisuutta - ainoastaan arvopaperit ja talletukset.

Varoitus: nyt seuraa tylsä matemaattinen päättelyketju, joka ei välttämättä edes todista mitään.

Helsingin pörssin kaikkien yritysten markkina-arvo oli viime vuoden lopussa 250 miljardia euroa (nyt se on tosin laskenut siitä). Tästä tulee tasan jaettuna noin 50 000 euron potti jokaiselle suomalaiselle. Tosin maailma ei toimi aivan näin reilusti, eli oletetaan varallisuuden jakauman noudattavan kuuluisaa Pareto-jakaumaa. Tällöin 80 % varallisuudesta on 20 % väestöstä, eli noin 1 040 000 suomalaisella on 200 miljardin arvosta pörssiosakkeita. Oletetaan taas Pareto-optimin pätevän myös tähän ryhmään: 208 000 suomalaisella on 160 miljardin euron osakevarallisuus. Tämä tarkoittaa, että näillä 208 000 onnekkaalla suomalaisella on keskimäärin 770 000 euron osakevarallisuus. Jos arvioidaan tässä vaiheessa, että noin puolella varallisuus ylittää (Pareto-periaatteen vastaisesti) tämän keskiarvon, saadaan tulokseksi, että 104 000 suomalaisella osakevarallisuus on yli 770 000 euroa. Tällä luvulla pääsisi jo tutkimuksessa miljoonakerhoon, eikä luvussa ole vielä edes huomioitu listaamattomia yrityksiä tai ihmisten korkosijoituksia, joiden osuus on Suomessa melko suuri.

Joka tapauksessa jokin ei nyt täsmää. Kaiken järjen mukaan miljonäärejä pitäisi olla reilusti yli 100 000, mutta niitä onkin vain 26 000. Näen tilanteessa kaksi vaihtoehtoa:

• Osakkeiden omistajat ovat ulkomaalaisia
• Miljoonaluokkaan kuuluvista suurin osa on luonnottoman rikkaita (varallisuusjakauma ei noudatakaan luonnollista Pareto-jakaumaa)

Uskon totuuden olevan jossain tällä välillä. Suomalaisten pörssiyritysten omistajista iso osa on ulkomaalaisia. Globaalin kapitalismin innokkaana kannattajana en näe tätä kuitenkaan ongelmana, koska vastaavasti suomalaisten pitäisi omistaa suunnilleen samalla summalla ulkomaalaisia osakkeita. Näin ei kuitenkaan todennäköisesti ole. Suomalaiset tekevät siis töitä ulkomaalaisille omistajille ja kasvattavat samalla heidän varallisuuttaan. Asiassa ei olisi mitään ongelmaa, jos omistussuhteet olisivat tasapainossa, eli suomalaiset omistaisivat vastaavan määrän ulkomaalaisia yrityksiä.

Uskon myös, että varallisuus on luonnottomasti jakautunut. Pienellä osalla suomalaisista on valtava osakevarallisuus. Iso osa suomalaisista taas ei omista osakkeita tai osakerahastoja ollenkaan. Pörssisäätiön teettämän tutkimuksen mukaan vuonna 2006 ainoastaan 50 % Suomen kotitalouksista omisti arvopapereita, eli osakkeita tai rahastoja. 50 % väestöstä ei siis omista juuri mitään. Tämä puolisko tekee töitä ainoastaan kasvattaakseen muiden, kuten minun varallisuutta.

Ongelmana siis on, että suomalaiset eivät omista osakkeita. Yksi syy tähän on ihmisten tietämättömyys. Osakemarkkinat nähdään pelottavana arpapelinä, jossa voi menettää koko omaisuuden. Se ei ole ihme, koska yleensä tavallisista tavallisimmat ihmiset innostuvat osakkeista juuri väärään aikaan, kuten IT-kuplassa kävi. Tällaisten tapahtumien jälkeen tavallisen kansan joukossa leviää jälleen viesti, ettei osakkeisiin kannata sijoittaa, koska siellä voi menettää kaiken. Kuulopuheiden perusteella elin itsekin lapsena tässä uskossa. Osakepelko on kansalla selkäytimissä.

Osakesijoittamista ja ylipäätänsä varallisuuden hallintaa tulisi opettaa jo peruskoulussa. Toki jo minunkin peruskoulukouluaikana yhteiskuntaoppiin sisältyi taloustietoa, mutta ainoa mitä muistan osakkeista sanottaneen, on että osakekurssit menevät ylös ja alas. Osingoista ei puhuttu mitään, vaikka juuri ne ovat osakesäästäjälle yksi tärkeimmistä tekijöistä. Vielä tärkeämpää olisi mennä osakekurssien taakse: mihin osakkeen hinta perustuu. Nykyisestä tilanteesta en tiedä varmuudella, mutta luultavasti se ei ole ainakaan kovin paljon parempi. Tällä hetkellä tiedon hankkiminen on pitkälti yksilön itsensä vastuulla ja jos ympäriltä tulee viesti, ettei osakkeisiin kannata sijoittaa, ei tietoa edes yritetä hankkia. Myös pankeilla voi olla opettajan rooli, mutta ongelma on, että pankkien tavoitteena on tehdä itse voittoa. Pankit tyrkyttävät tavallisille ihmisille korkeintaan osakerahastoja, joissa säästäjältä varastetaan pääomasta vuosittain helposti yli 2 %. Vielä useammin sijoittamisesta kiinnostuneelle suositellaan erilaisia indeksilainoja, jotka ovat vielä törkeämpää varastamista.

Myös valtio voisi tulla tilanteessa vastaan ja lisätä osakesäästämisen houkuttelevuutta. Esimerkiksi yksityishenkilön osinkotulot voisi säätää vähintään tiettyyn alarajaan saakka verottomiksi. Nykyään saaduista osingoista verot on maksettu jo kerran yritysveron muodossa, joten osinkoverotus on ainoastaan ylimääräistä riistämistä, eikä se ainakaan kannusta osakesäästäjäksi.

Vastuu suomalaisten osakesäästämisestä on kuitenkin lopulta juuri sinulla. Aloita osakesäästäminen, jos et ole sitä vielä tehnyt! Kannusta myös muita osakesäästäjiksi. Älä ainoastaan tee töitä kasvattaaksesi muiden varallisuutta, vaan anna myös muiden työn kasvattaa sinun varallisuuttasi. Toivon mukaan vuonna 2016 Suomessa on yli 100 000 miljonääriä, kuten pitäisi olla ja toivottavasti minä olen yksi niistä. Ehkä myös sinä?

Asuntolama hyökyy Suomeen - havaintoja ruohonjuuritasolta

Edellisessä kirjoituksessa kommentoin "lamauutisointia" osakesijoittamisen näkökulmasta, joten nyt on luonnollista jatkaa samasta aiheesta asuntojen näkökulmasta. Uutisointi on ollut myös siinä viime aikoina aika masentavaa. Tässä taas muutama esimerkki:

• Taloussanomat / "Näin asuntolainojen kulut karkaavat"
• Taloussanomat / "Nordea: Halpojen korkojen aika on ohi"
• Kauppalehti.fi / "USA:n taantuma tarttuu Eurooppaan"
• Taloussanomat / "Ylisuuret asuntolainat aiheuttavat velkavaikeuksia"
  

Uskon että pieni asuntotaantuma todella uhkaa Suomea. Nähtäväksi jää, kuinka syväksi se muodostuu. Toki alueellisia eroja on paljon ja välttämättä joka kaupungissa hinnat eivät laske ollenkaan. Tässä kuitenkin mielestäni muutama selkeä taantumaa tukeva indikaattori:

• Korkojen nousu jatkunut jo 31 kuukautta
• Asuntojen myntiajat pidentyneet (Suomen Hypoteekkiyhdistys)
• Asuntojen reaalihinnat pk-seudulla laskeneet jo puoli vuotta (Suomen Hypoteekkiyhdistys)
• USA:n, Espanjan, Irlannin, Tanskan, Viron ja Ruotsin asunnoissa myös nimellishinnat laskeneet. Suomi seuraa perässä?
• Myymättömien uusien asuntojen määrä kasvanut (Rakennuslehti)
• Tilasto yli 6 kk vanha, tämä hetken tilanne epäselvä
  
• Helsingin kaupungin vuokra-asuntojono kasvanut (HS)
• Busseissa enemmän ruuhkaa (Oma havainto :)
• Yhä useammalla ei enää varaa autoon?
• Inflaatio yli 4 %
  

Olen saanut monta hyvää kommenttia aikaisempaan kirjoitukseeni "Oma asunto ei ole sijoitus - se on kulutushyödyke". Sen pääidea oli kritisoida typerästi käyttäytyviä ihmisiä, jotka asuvat yli varojensa. Erityisesti tällaisessa taloustilanteessa yli varojen eläminen saattaa kostautua vakavin seurauksin. Tässä yksi konkreettinen ruohonjuuritason tapaus.

Eräs työkaverini otti viime vuoden syksynä noin 200 000 euroa lainaa, jotta pystyi hankkimaan saunallisen noin 70 neliön kolmion vaimolleen ja lapselleen. Laina-aikaa en nyt muista, mutta se taisi olla 25-30 vuotta. Lisäksi työkaverilla oli juuri hankittuna uusi 20 000 euron auto - pääosin lainalla sekin. Aiempaa varallisuutta hänellä ei isommin ollut ja kuten huonoihin tapoihini kuuluu, pidinkin hänelle muutaman luennon, miten tulevaisuutta olisi kannattanut ennakoida jo monta vuotta aiemmin. Ikävuosia kaverille oli kertynyt 27. Toki on ymmärrettävää, että tuossa tilanteessa haluttiin lapselle hieman enemmän tilaa, mutta arjen realiteetit lainan suhteen olivat mielestäni täysin hukassa! Bruttotulot olivat noin 2400 euroa kuussa (eli pienemmät kuin minulla tällä hetkellä!) ja vaimo ei käy töissä. Tulotasoon ei myöskään ole odotettavissa suurta kasvua, koska koulut on jo käyty ja mielestäni ammatillinen osaaminen ei ole mitenkään erikoista. Myös urakehitykseen vaadittava kunnianhimo mielestäni puuttuu. Noin suuri laina ei tosin olisi luultavasti onnistunut ilman sukulaisten pankkisuhteita ja ymmärtääkseni joku sukulainen saatiin vielä takaajaksi.

Kysyin työkaveriltani kriittisesti, miksi hän päätyi muuttamaan taloustilanteessaan noin hyvätasoiseen asuntoon etenkin, kun asuntojen hinnat olivat nousseet jo koko 2000-luvun ja USA:n kriisin myötä Suomen tilannekin näytti huolestuttavammalta. Eikö pieni neliöiden karsiminen ja saunan pois jättäminen olisi ollut paikallaan? Suurin syy ostoon oli, että hän halusi 4-vuotiaalle lapselle enemmän tilaa ja saunaa pidettiin luksuksena, josta oltiin valmiita vähän maksamaankin. Kaveri myös perusteli asuntoaan sijoitukseksi ja uskoi vahvasti, että asuntojen hinnat jatkavat pk-seudulla nousuaan.

Kaveri eli itse säästöliekillä jo viime syksynä ja jätti esimerkiksi useimmat työporukan baarireissut säästösyistä väliin. Harmi kyllä, vuodenvaihteen jälkeen en ole kyseiseen kaveriin ollut enää yhteydessä, koska hän siirtyi työskentelemään pysyvästi eräälle asiakkaallemme. Korko-, energia- ja elintarvikekulujen kasvun myötä epäilen, että kaverilla on tällä hetkellä aika tiukka taloudellinen tilanne. Harmi sinänsä, koska henkilökohtaisesti kyseessä oli erittäin miellyttävä tyyppi.

Uskoakseni vastaavia tapauksia on Suomessa tällä hetkellä paljon ja mielestäni tällaiset taloudet ovat pian suuressa vaarassa mennä konkurssiin! Uskon myös, että tilanne laukeaa yllättäen ja voimalla, kun lainojen rajusti kasvaneita korkoja tarkistetaan ylöspäin. Sama ilmiö alkoi vuosi sitten myös USA:ssa ja oma ennustukseni on, että Suomessa aalto alkaa jonkun asteisena vielä tämän vuoden puolella. Vielä tällä hetkellä Suomen hyvä työllisyystilanne toimii kansantalouden turvaajana, mutta etenkin jos työllisyystilanne yhtään heikkenee, kotitalouksien konkurssit ovat mielestäni lähes väistämätön asia.

Jos kotitalouksien konkurssiaalto toteutuu, asuntojen hinnat tulevat kokemaan rajun korjauksen alaspäin - myös pk-seudulla. Ihmiset usein uskottelevat itselleen, että pk-seudulta (etenkin Helsingin keskustan läheltä) ostettu asunto säilyttää arvonsa, koska uutta rakennusmaata ei yksinkertaisesti ole. Historiasta löytyy monta vastaavaa esimerkkiä. Esimerkiksi Japanissa 80-luvun asuntokupla perustui juuri väitteeseen, että kaupungin keskustan asuntojen arvo säilyy, koska uutta rakennusmaata ei enää mahdu sinne. Ja Japanissa maapula on tosiasia toisin kuin Suomessa. Useimmat varmasti tietävät, miten Japanille kävi. Romahdushan siitä seurasi ja seuraukset näkyivät pitkään.

Historia tuntuu toistavan itseään ja ihmisillä on taipumus uskotella itselleen, että nyt jokin oleellinen olisi muka toisin. Itsekin uskoin pitkään, että esimerkiksi 90-luvun lama ei olisi mahdollinen nykyisessä Suomessa, mutta tällä hetkellä ajatukseni ovat muuttuneet. Ajatuksieni muuttumiseen on varmasti vaikuttanut se, että olen viime aikoina lukenut hieman 1700-1900-lukujen taloushistoriaa ja kautta historian samat ilmiöt näyttävät toistuvan. Elämme siis uskoakseni mielenkiintoisia aikoja.

Oma asunto ei ole sijoitus - se on kulutushyödyke

Tämän päivän (10.6.2008) Helsingin Sanomien taloussivuilla oli kiinnostava artikkeli nousevien korkojen vaikutuksesta erään Nurmijärvellä taloa rakentavan perheen arkeen ("Ruokalaskun nousu tuntuu Kettusilla ennen korkoja", sivu B3). Artikkelin perhe vaikutti elävän juuri sellaista velkavankeutta, jota itse vältän viimeiseen saakka, ja joka toimii erinomaisena motivaattorina projektissani. En tunne tapausta tarkemmin, mutta artikkelissa pisti silmään muutama kohta, joita halusin kommentoida ja tuoda samalla esiin omat näkemykseni.

"Vaikka pankit tyrkyttivät ahkerasti korkokattoista laitaa, Kettusen perhe päätti ottaa tavanomaisen alle 20 vuoden lainan, jossa laina-aika pysyy kiinteänä ja lyhennyserä liikkuu korkojen mukaan." Kyseessä lienee siis ilmeisesti 15-19 vuoden laina, jota pidetään tavanomaisena - ehkä jopa normaalia lyhyempänä lainana. Artikkelista tulee myös ilmi se, että myös edellisestä asunnosta oli lainaa jäljellä ja uutta varten otettiin lisää. Tämä on mielestäni juuri tyypillinen tilanne, jossa eletään taloudellisesti erittäin tyhmästi ja se johtuu mielestäni siitä, että yhteiskunnassa järkyttävän suurta asuntolainataakkaa pidetään normaalina. Tuntuu jopa, että velattomana oleminen on jotenkin outoa - voisithan asua isommassa ja hienommassa talossa ottamalla vähän lisää lainaa.

Talon omistamisessa ja sen rahoittamisessa lainalla ei mielestäni ole mitään väärää ja itsekin tulen todennäköisesti jo lähitulevaisuudessa ottamaan asuntolainan. Ihmiset kuitenkin tekevät yleensä sen virheen, että elävät asunnon suhteen yli varojensa, mutta eivät tajua sitä, koska asuntoa pidetään ikään kuin sijoituksena. Asuntolainaa otetaan siis liikaa, jolloin muutetaan asuntoon, joka ei todellisuudessa vastaa sen hetkistä tulo- ja varallisuustasoa. Tämä näkyy siten, että ihmiset elävät koko työelämänsä velkavankeudessa, eivätkä tule koskaan olemaan varakkaita.

Ihmisten pitäisi muistaa, että asunto, jossa itse asuu ei ole sijoitus. Sijoitus tuottaa rahaa, mutta oma asunto ainoastaan syö sitä. Mitä suuremman ja hienomman asunnon ostat, sitä suuremmat ovat myös sen ylläpitokustannukset. Rahaa kuluu lämmitykseen, sähköön, remontointiin ja yleiseen ylläpitoon, ja nämä kaikki kulut kasvavat asunnon koon suhteessa. Asunto-osakeyhtiöissä päälle tulee vielä yhtiövastikkeet. Sijoituksena voidaan pitää ainoastaan vuokra-asuntoa, joka tuottaa omistajalleen vuokratuloja.

Sillä asutaanko vuokralla vai itse omistetussa asunnossa ei ole merkitystä. Se kumpi on järkevämpää riippuu yleisestä markkinatilanteesta. Oleellista on, ettei asuta yli varojen, jolloin rahaa jää myös muun varallisuuden rakentamiseen. Jos asunnon ostoon joudutaan ottamaan 20 vuoden laina, siinä vaiheessa asutaan mielestäni aika selkeästi yli varojen. Kaiken lisäksi ihmiset ovat usein koko työelämänsä ajan velkaa, koska yleensä ennen kuin vanha laina on maksettu, otetaan jo uusi laina isompaa taloa varten, kuten artikkelin perhekin oli tehnyt.

Usein ison asunnon ostoa perustellaan sillä, että "se on sijoitus elämään". Periaatteessa totta, mutta kun tavalliset ihmiset asuvat yli varojensa, se kostautuu tulevaisuudessa. Tällaiset ihmiset tulevat koko elämänsä ajan asumaan keskiverrosti. Asuntovarallisuuden lisäksi tulisi siis rakentaa aggressiivisesti myös muuta varallisuutta. Näin kannattaa tehdä etenkin työuran alkuvaiheessa, jolloin kannattaa jopa pitää asumistasoa alempana kuin tulotaso edellyttäisi. Näin saadaan kerättyä todellista sijoitusvarallisuutta, joka alkaa kasvamaan korkoa ja korolle korkoa. Työuran alkuvaiheessa, jolloin elämää on vielä paljon edessä, etenkin korkoa korolle -vaikutus tulee olemaan merkittävä.

Miten sitten kannattaisi minun mielestäni toimia? Kuten edellä tuli selväksi, tulisi asumistaso pitää niin alhaisena, että rahaa jää myös sijoitusten hankkimiseen - ja mielellään paljon. Mielestäni asuntolainaa tulisi ottaa ainoastaan ensimmäisen asunnon hankkimiseen työuran alkuvaiheessa. Silloin se on mielestäni sallittua, koska tässä vaiheessa ei ole vielä ollut aikaa rakentaa varallisuutta, ellei ole sattunut syntymään kultalusikka suussa. Laina-ajan tulisi kuitenkin olla korkeintaan 10 vuotta ja rahaa tulisi jäädä myös muun varallisuuden rakentamiseen. Tämän jälkeen asunto tulisi voida rahoittaa puhtaasti olemassa olevalla varallisuudella. Silloinkin täytyy muistaa vaihtoehtoiskustannus: raha joka on kiinni asunnossasi, ei tuota sinulle mitään. Päinvastoin asunto imee ylläpidon vuoksi lisää rahaa. Ajattelin jossain vaiheessa esittää laskelmia, joissa pohdin omaa asumismuotoani ja asumiskustannusten vaikutusta varallisuuden kertymiseen.

Toki asuntojen arvot nousevat hieman, jolloin omakin asunto saattaa tuntua sijoitukselta. Kävin tutkimassa Tilastokeskuksen tietokantoja ja sain selville että vuodesta 1983 vuoteen 2007 kerrostaloasuntojen neliöhinta kasvoi pk-seudulla keskimäärin 5,05 % vuodessa. Saman aikavälin inflaatio oli kuitenkin 3,1 %, jolloin asunnon reaalituotto jää muutamaan prosenttiin vuodessa. Saman ja jopa paremman tuoton olisi kuitenkin saanut myös tavallisista pankkitalletuksista ja eihän kukaan järkevä makuuta satoja tuhansia euroja tilillä!

Kylmä totuus on, että lainan turvin asuminen syö tulevaisuutesi elintasoa, etkä tule sen vuoksi todennäköisesti koskaan olemaan taloudellisesti riippumaton. Ehkä jotkut ihmiset ovat tyytyväisiä tällaiseen elämään, mutta omat tavoitteeni ovat korkeammalla. Itse näen asunnon elintärkeänä kulutushyödykkeenä, jonka taso tulee mitoittaa omien tulojen ja varallisuuden mukaan ilman koko työelämää kestävää velkavankeutta. Totta kai haluan asua vielä joskus miljoonatalossa, mutta sen aika on sitten, kun varallisuuteni sen todella sallii.